Keskikesän rehevyyttä

Pihakeinumme päälle kurkottaa riippapihlaja, joka luo viidakkomaisen tunnelman ja keinu on kuin pieni piilopaikka.

Tässä vaiheessa kesää on ajanjakso, jolloin meidän puutarhassamme kukinta on vain muutaman kasvin varassa ja puutarhassa vallitsee vihreä vehreys. Nyt meillä kukkii mm. ensimmäiset liljat, harjaneilikat, pionit, päivänkakkarat, karpaattien kellot, viimeiset kurjenmiekat ja köynnöshortensia. Jaloruusut, pioniunikot, ritarinkannukset ja palavarakkaudet ovat juuri aloittamassa kukintaansa ennen alkusyksyn kukkapaljoutta.

Nyt on aika kitkeä rikkaruohoja, lannoittaa ja harventaa valloittajakasvien kasvustoja. Meillä ainakin harventamista riittää, sillä olen istuttanut kukkapenkit niin täyteen kasveja että vahvimmat meinaavat viedä heikommilta kaiken kasvutilan, auringonvalon ja energian. Sen lisäksi tässä vaiheessa kesää alan pikkuhiljaa kyllästyä jo varhain kesällä kukintansa aloittaneen siperianunikon keltaisiin ja oransseihin kukkiin ja siitä syystä revin niitäkin aivan surutta pois muiden kukkien joukosta. Kesän alkuvaiheessa niiden kukinta ilahduttaa vielä kun muut kukat ovat vasta kasvamassa mutta tässä vaiheessa ne ovat jo aivan liikaa ja vievät huomion kauniimmilta kukilta.

Pihakeinun takana on metsänreunaan rajoittuva, lähinnä havuista ja alppiruusuista koostuva istutusalue.

Pihakeinun vieressä on ruokailualue, jonne pääsee vehreän portin läpi.

Ruukutuspöydällä ei ole paljoa käyttöä enää keskikesällä. Vanhoihin tikkaisiin laitoin kukkalaatikot koristeeksi ja vasemmalla puolen puuladon edessä kasvaa viime vuoden toukokuussa http://hetkiariippukeinussa.blogspot.fi/2014/05/puuhastelua.html siirtämämme lumipalloheisi. Ihan yllätyin että rankasta siirto-operaatiosta huolimatta pensas alkoi kukkia jo tänä kesänä ja vaikuttaa oikein virkeältä vaikka koirat pissaavat jatkuvasti sen juurelle.

Tässä on entinen "paraati-kukkapenkkimme", jonka edestä kuljettiin sisälle. Tähän aikaan kesää harjaneilikat ja pikkusydämet ovat ainoita kukkivia kukkia ja niistäkin harjaneilikat istutin vasta viime vuonna. Syyspuolella sen sijaan kukinta tässä penkissä on kauneinta.

Parin vuoden ajan pergolassa kasvanut siperiankärhö on jo erittäin rehevä ja ihastutti alkukesällä runsaalla valkoisella kukinnallaan

Monta vuotta harmittelin, ettei kukaan koskaan nähnyt upeana kukkivia pionejani istutusalueen syrjäisen sijainnin vuoksi. Nyt pihauudistuksen myötä pionipenkistä tulikin uusi pihamme "paraati-paikka", jonka ohi kaikki meille tulevat kävelevät. Istutusalueen keskellä komeilee hääpäivälahjaksi saamani Buddha-patsas.

Varjoliljat aloittivat kukintansa tänään.

Tässä on tämän kesän uutus pihassamme - vanha amppeliteline, jonka appiukkoni on joskus vuosia sitten tehnyt omaan pihaansa ja nyt se tuli meille. Asetin telineen uuden parkkialueen viereen toivottamaan vieraat tervetulleeksi.

Köynnöshortensiamme ei ole koskaan kukkinut näin runsaasti. Jouduin pari vuotta sitten leikkaamaan sitä reilusti, koska maalasimme silloin talomme. Ilmeisesti leikkaus teki köynnökselle hyvää.

Leijonankitarakkautta

Sain keväällä pussillisen leijonankidan siemeniä kaupanpäällisiksi. En ole aiemmin kasvattanut kyseistä kesäkukkaa ja olin hieman epäilevä, koska pussin kuvassa olevat kukat olivat kirkkaanpunaisia ja keltaisia. Ei lempivärejäni. Sen lisäksi ohjeissa neuvottiin esikasvattamaan kukat ja yleensä vältän esikasvatettavia kesäkukkia.

No koska olin siemenet saanut, täytyi ne myös käyttää. Esikasvatin siemenet ja laitoin taimet maahan muistaakseni toukokuun lopulla. Kukat alkoivat kukkia heinäkuulla ja voi kuinka ihastunut olen ollut. Värikirjo on ollut upea ja kukinta jatkuu runsaana edelleen vaikka on jo syyskuu. Leijonankita on ehdottomasti yksi tämän kesän positiivisista yllättäjistä ja tulee kasvamaan tästä lähtien vuosittain puutarhassani. Antaa kuvien puhua puolestaan.

Kukkien pinta näyttää ja tuntuu samettiselta.

Tässä kukinnossa yhdistyy hauskasti pinkki ja oranssinkeltainen.

Värikimara.

Keskikesän väriloistoa

 
Tulihan se kesä sieltä vihdoinkin! Ja kukkaloisto sen myötä. Vaikka puutarhani on sellainen, että runsain kukintakausi on vasta kesän loppupuolella, kyllä nytkin jo monen kukat kaunistavat pihaa. Tässä hieman väriloistoa parin viimeisen viikon ajalta.

Ensimmäiset liljat hehkuvat kirkkaan oransseina vaaleansinistä talon seinustaa vasten.

Paprikat alkavat jo kypsyä mutta chilit ovat vielä vihreitä.

Karpaattien kellot kasvavat leviävinä mättäinä ja hillitsen niiden kasvua ja leviämistä kitkemällä mutta ovat ne silti aika sieviä nyt kun kukinta on kauneimmillaan.

Jaloruusu "Ingrid Bergman", jonka ohitse ei malta kulkea nuuhkaisematta kukkaa.

Pionit täydessä kukassa.

Rakastan pieniä harjaneilikoita. Ne ovat myös erittäin kestäviä leikkokukkina.

Seuraavaksi bloggaankin sitten hyötykasviasioista.

Lämmintä kesän jatkoa!

Juhannusta odotellessa

Juhannusviikkoa eletään. Meillä myrskyää ja aamulla pyrytti välillä jopa lunta. Meinasin peitellä kasvatuslaatikot harsoilla mutta eihän tuossa myrskyssä harsot pysy paikallaan, joten annan kasvien olla oman onnensa nojassa.

Tässä tunnelmia aurinkoisemmilta päiviltä. 

Löysin pihamökin takaa vanhan oven. Se oli kauniisti patinoitunut, joten rapsuttelin irtonaiset maalit vain pois ja laitoin sen esille. Mieheni teki oveen pienen hyllyn, johon laitoin pelargoneja.

Oven kanssa samassa kasassa oli vanha ikkunankarmi. Harmi vain ettei ikkunassa ollut ristikkoa, olisin kiinnittänyt rimoihin pieniä ruukkukukkia roikkumaan. Mutta nyt tein tällaisen ratkaisun. Kukka-amppelin väsäsin kasaan sammaleella vuoratusta kanaverkosta.

Pariin vanhaan autonrenkaaseen istutin orvokkeja ja ripustin renkaat ulkorakennuksen seinään.

Ukonlaukat ovat levinneet parissa kukkapenkissä jo vähän liikaakin. Mutta ovat ne ihan kauniita ja keräävät mehiläisiä puutarhaan.

Etualalla arovuokkoja ja taustalla ukonlaukkoja.

Ensimmäiset pionit ovat nyt kukassa.

Alppiruusut kasvavat meillä katseilta piilossa metsän siimeksessä. Se ovat ilmeisesti ainoa

paikka puutarhassamme, jossa ne viihtyvät.

Ihanaa juhannusta!

Omenapuiden aikaan

Nyt on hyvä hetki muistella parin viikon takaista omenapuiden kukintaa. Kukkien määrästä päätellen omenaa tulee jälleen aivan liikaa meidän tarpeisiimme. Peurat saavat jälleen oman osuutensa. Viime vuonna vietiin peuroille kaksi auton peräkärryllistä omenoita. Mutta onhan tuo kukinta kaunista, siitä alkaa virallisesti kesä. Mikä sen ihanampaa kuin maata riippukeinussa omenapuun katveessa ja kuunnella mehiläisten ja kimalaisten innokasta pörräämistä. Kunhan vain joku keksisi omenapuun, joka kukkisi koko kesän ajan.

Nyt valkoinen kukkapilvi on kadonnut  ja tulppanienkin kukinta on ohi. Omenapuiden kukinnan aikaan suurin osa tulppaaneistani aloitti vasta kukintaansa mutta helle  teki tulppaaniajasta harmillisen lyhyen.

 

 

Viisi vuotta vanha kirsikkapuuni kukki nyt ensimmäistä kertaa 11 kukalla. Siirsin puun paikkaa viime kesänä ja ilmeisesti paikan vaihtaminen tekin hyvää, vaikka pelkäsin koko puun kuolevan.

Narsissien kukinta jäi harmillisen pieneksi ilmeisesti kevään kuivuuden vuoksi. Lehtiä oli paljon mutta nuput kuivuivat ennen kukintaa. Onneksi sentään jotkin narsissit pääsivät kukkaan asti.

Kärhö kukki erittäin runsaana, vaikka siitä onkin tullut vuosien myötä aika risuinen. Täytyisi tehdä sille jonkinlainen nuorennusleikkaus.

Tällä hetkellä syreenit ilostuttavat tuoksullaan ja ensimmäiset ruusut ja pionit ovat aloittaneet kukintansa. Chilit, tomaatit, salaatit, yrtit ja muut vihannekset ovat hyvällä kasvulla. Palaillaan asiaan vielä ennen juhannusta.