Keskikesän rehevyyttä

Pihakeinumme päälle kurkottaa riippapihlaja, joka luo viidakkomaisen tunnelman ja keinu on kuin pieni piilopaikka.

Tässä vaiheessa kesää on ajanjakso, jolloin meidän puutarhassamme kukinta on vain muutaman kasvin varassa ja puutarhassa vallitsee vihreä vehreys. Nyt meillä kukkii mm. ensimmäiset liljat, harjaneilikat, pionit, päivänkakkarat, karpaattien kellot, viimeiset kurjenmiekat ja köynnöshortensia. Jaloruusut, pioniunikot, ritarinkannukset ja palavarakkaudet ovat juuri aloittamassa kukintaansa ennen alkusyksyn kukkapaljoutta.

Nyt on aika kitkeä rikkaruohoja, lannoittaa ja harventaa valloittajakasvien kasvustoja. Meillä ainakin harventamista riittää, sillä olen istuttanut kukkapenkit niin täyteen kasveja että vahvimmat meinaavat viedä heikommilta kaiken kasvutilan, auringonvalon ja energian. Sen lisäksi tässä vaiheessa kesää alan pikkuhiljaa kyllästyä jo varhain kesällä kukintansa aloittaneen siperianunikon keltaisiin ja oransseihin kukkiin ja siitä syystä revin niitäkin aivan surutta pois muiden kukkien joukosta. Kesän alkuvaiheessa niiden kukinta ilahduttaa vielä kun muut kukat ovat vasta kasvamassa mutta tässä vaiheessa ne ovat jo aivan liikaa ja vievät huomion kauniimmilta kukilta.

Pihakeinun takana on metsänreunaan rajoittuva, lähinnä havuista ja alppiruusuista koostuva istutusalue.

Pihakeinun vieressä on ruokailualue, jonne pääsee vehreän portin läpi.

Ruukutuspöydällä ei ole paljoa käyttöä enää keskikesällä. Vanhoihin tikkaisiin laitoin kukkalaatikot koristeeksi ja vasemmalla puolen puuladon edessä kasvaa viime vuoden toukokuussa http://hetkiariippukeinussa.blogspot.fi/2014/05/puuhastelua.html siirtämämme lumipalloheisi. Ihan yllätyin että rankasta siirto-operaatiosta huolimatta pensas alkoi kukkia jo tänä kesänä ja vaikuttaa oikein virkeältä vaikka koirat pissaavat jatkuvasti sen juurelle.

Tässä on entinen "paraati-kukkapenkkimme", jonka edestä kuljettiin sisälle. Tähän aikaan kesää harjaneilikat ja pikkusydämet ovat ainoita kukkivia kukkia ja niistäkin harjaneilikat istutin vasta viime vuonna. Syyspuolella sen sijaan kukinta tässä penkissä on kauneinta.

Parin vuoden ajan pergolassa kasvanut siperiankärhö on jo erittäin rehevä ja ihastutti alkukesällä runsaalla valkoisella kukinnallaan

Monta vuotta harmittelin, ettei kukaan koskaan nähnyt upeana kukkivia pionejani istutusalueen syrjäisen sijainnin vuoksi. Nyt pihauudistuksen myötä pionipenkistä tulikin uusi pihamme "paraati-paikka", jonka ohi kaikki meille tulevat kävelevät. Istutusalueen keskellä komeilee hääpäivälahjaksi saamani Buddha-patsas.

Varjoliljat aloittivat kukintansa tänään.

Tässä on tämän kesän uutus pihassamme - vanha amppeliteline, jonka appiukkoni on joskus vuosia sitten tehnyt omaan pihaansa ja nyt se tuli meille. Asetin telineen uuden parkkialueen viereen toivottamaan vieraat tervetulleeksi.

Köynnöshortensiamme ei ole koskaan kukkinut näin runsaasti. Jouduin pari vuotta sitten leikkaamaan sitä reilusti, koska maalasimme silloin talomme. Ilmeisesti leikkaus teki köynnökselle hyvää.

Keskikesän väriloistoa

 
Tulihan se kesä sieltä vihdoinkin! Ja kukkaloisto sen myötä. Vaikka puutarhani on sellainen, että runsain kukintakausi on vasta kesän loppupuolella, kyllä nytkin jo monen kukat kaunistavat pihaa. Tässä hieman väriloistoa parin viimeisen viikon ajalta.

Ensimmäiset liljat hehkuvat kirkkaan oransseina vaaleansinistä talon seinustaa vasten.

Paprikat alkavat jo kypsyä mutta chilit ovat vielä vihreitä.

Karpaattien kellot kasvavat leviävinä mättäinä ja hillitsen niiden kasvua ja leviämistä kitkemällä mutta ovat ne silti aika sieviä nyt kun kukinta on kauneimmillaan.

Jaloruusu "Ingrid Bergman", jonka ohitse ei malta kulkea nuuhkaisematta kukkaa.

Pionit täydessä kukassa.

Rakastan pieniä harjaneilikoita. Ne ovat myös erittäin kestäviä leikkokukkina.

Seuraavaksi bloggaankin sitten hyötykasviasioista.

Lämmintä kesän jatkoa!

Pionien aikaa

 Romanttiseen puutarhaan kuuluu ehdottomasti pionit. Kukinnot ovat runsaita, näyttäviä, värit syviä ja monimuotoisia. Valitettavasti pionit kukkivat niin vähän aikaa ja  sateella kukat imevät itseensä vettä ja alkavat nuokkua ja lopulta mädäntyvät rumannäköisiksi. 

Itselläni on vain muutamia eri kiinanpionilajikkeita ja olen viime viikkoina yrittänyt nauttia niiden kukinnasta parhaani mukaan. Pionit ovat melko kestäviä leikkokukkina kunhan kerää kukat juuri aukeamisen hetkellä tai nuppuvaiheessa. Vanhat kukat pudottavat maljakossa äkkiä terälehtensä. Tällä hetkellä pionieni kukinta alkaa valitettavasti olla ohi. Pensaissa on enää yksittäisiä kukkia.

Vaaleanpunaiset kukinnot ovat kuin hattaroita, kun ne haalistuvat ikääntyessään.

 

Myös nuput ovat erittäin kauniita.

Viimeinen nuppu, jonka kuvasin pari päivää sitten.

Tänään se oli auennut.

Ihanaa heinäkuuta!