sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Myrskyn jälkeen

Eilinen päivä meni pihan syystöiden parissa. Perjantaisen myrskyn jälkeen kaikki oli vähän miten sattuu, kukkia oli katkeillut ja kaatunut, mutta syksyinen auringonvalo sai kaiken näyttämään kauniilta.

Siivoilin istutusalueita, keräsin omenoita maasta sekä ruukutin pelargoniat ja toin ne sisälle talvehtimaan. En tiedä, mistä sitten mahtoi johtua mutta tänä vuonna jäin ilman omenasatoa. Omenat putosivat jo kesän aikana pienikokoisina maahan ja loppuja omenoita riivasi rupisuus ja muumiotauti. Jäi siis omenahillot ja -piirakat tänä vuonna tekemättä.

Tässä tunnelmia eiliseltä päivältä. Vielä kukkii yksittäisiä kukkasia siellä täällä. Lämmin syksy on elvyttänyt osan perennoista kukkimaan toiseen kertaan (esim. ritarinkannus).









Tänäkään vuonna ei leijonankita pettänyt. Se ilahduttaa kukinnallaan koko kesän ajan. Leijonankita on ehdottomasti yksi lempikesäkukistani ja se tulee kukkimaan jatkossakin meidän puutarhassamme.




 

Jaloruusut haluaisivat kukkia toiseen kertaan mutta taitaa pakkaset ehtiä ensin.


























Kukkasipulit istutin pari viikkoa sitten. Lempitulppaanini Angeliquet pääsevät kukoistamaan jälleen ensi keväänä ja niiden lisäksi istutin hieman aikaisempia kerrottuja tulppaaneja sekä violetinsävyisiä sipulikukkia.

Olen yleensä ostanut syyskukiksi callunoita mutta tänä vuonna ostinkin parvekelaatikoihin perinteisiä kanervia. Kiva yllätys oli, että kanervat ja myös koko parvekkeemme on nyt täynnä perhosia.

Tunnelmallista syksyä!

keskiviikko 19. elokuuta 2015

Pihamuutos




No niin, nyt vihdoinkin kirjoitan tämän kevään ja kesän aikana tehdyistä rakenteellisista muutoksista puutarhassamme. Alapihalle rakennettiin uusi autotalli, joten pihamme ilme muuttui sen myötä aika paljon. Autotallin eteen tehdyn parkkialueen myötä oli tehtävä myös uusi kulkureitti talolle.


Alapiha oli aimmin hyötytarha-aluetta eikä sitä pidetty kovin siistissä kunnossa. Muutoksen myötä pihamme on mielestäni huomattavasti edustuskelpoisempi. Valitettavasti alapihaa tuli kuvattua aika vähän ennen muutostöitä, joten ennen ja jälkeen vertailukuvia ei ole saatavilla aivan samoista kuvakulmista mutta toivottavasti kuvista saa jonkinlaisen käsityksen muutoksista. Muutosten myötä pihastamme lähtivät marjapensaat, hanhikit, pari tuijaa, yksi omenapuu, pensaita ja istutusalueita mutta lopputulokseen olen tyytyväinen ja pihamme on nyt huolitellumpi, käytännöllisempi ja helppohoitoisempi.

Aloimme tehdä pihan rakenteita samaan aikaan kun autotallin rakentaminen alkoi, joten saimme valmista nopeasti eivätkä hommat jääneet repsottamaan. Jossain vaiheessa on vielä tarkoitus viimeistellä uusi sora-alue levittämällä pinnalle vielä kerros hienompaa soraa mutta se saa vielä odottaa.
Tässä pihamaamme parvekkeelta kuvattuna muutama vuosi sitten omenapuiden kukinnan loppupuolella. Oikeassa yläkulmassa näkyy pieni parkkipaikka (sora-alue) ja pitkäksi kasvanutta heinikkoa, jossa kasvoi lähinnä voikukkaa ja ohdaketta.
Kevättalvella alueelta kaivettiin savinen pintamaa pois. Asumme harjualueella, joten maaperä on hiekkaa. Kaivetulle alueelle levitettiin kangas ja sen päälle sora. Kuvasta näkee edelliseen kuvaan verrattuna, että keskimmäinen pihatien varrella kasvavista tuijista kaadettiin ja sora-alue saatiin näin levennettyä.
Keväällä olimme tehneet jo pihan rakenteet valmiiksi. Reunustimme nurmialueen vanhoilla kattotiilillä, koska ne sopivat parhaiten pihamme kierrätyshenkeen ja vanhan talon ja pihapiirin tyyliin. Halusimme välttää suoria ja teräviä linjoja. Nurmialueet teimme pyöreiksi ja väliin jäävä istutusalue sai pitää entisen muotonsa ja vanhat reunakivensä (kaivoimme ne kuitenkin ylos ja linjasimme uudelleen). Talolle johtava leveä kulkureitti tehtiin betonilaatoilla (oikea alanurkka).





Tältä pihamme näytti entiseltä parkkialueelta katsottuna. Edessä näkyvät marjapensaat ja nurmialue on huonokuntoinen. Pihasta puuttui selkeät rakenteet ja pensaita oli siellä täällä.
Tässä näkymä nykyiselle parkkialueelle tultaessa. Kuvakulma on hieman eri mutta toivottavasti tästä pystyy hieman hahmottamaan muutosta.
Kuvassa vasemmalla oleva omenapuu kaadettiin, keskellä näkyvä lumipalloheisi siirrettiin ja niiden juuressa oleva istutusalue poistettiin rakennustyömaan alta. Nyt niiden paikalla jatkuu sora-alue, josta lähtee kulkureitti talolle.




Näkymä uudelta kulkureitiltä. Alapihan nurmialueen ympäri kuljee pitkä istutusalue, jota kuunliljat reunustavat. Kulkureitin varrelle rakensimme pienen penkin kattotiilistä ja kivitasosta.
Tässä yksi istutusalueista, jota oli radikaalisti muutettava, koska autotallirakennus tehtiin osittain sen päälle. Istutusalueen muotoa muutettiin veneen malliseksi. Ainoastaan etualalla näkyvät kasvit jäivät jäljelle. Takana oleva riippahernepuu ja pieni tuija kaadettiin.
Istutusalue muotoiltiin ja reunustettiin keväällä uudelleen.


Tältä istutusalue näytti pari viikkoa sitten.

Ja näin rehevä ja värikäs se on nyt.
 Kevät meni paljolti lapion varressa enkä ehtinyt paljoa muussa puutarhassa puuhastella. Onneksi vanha puutarha hoitaa itse itseään. Pienen muutoksen tein kuitenkin yläpihallekin. Olen jo jonkin aikaa miettinyt mitä tekisin metsän reunassa olevalle havualueelle. Yhtenä talvena myyrät söivät alueelta kaikki laakakatajat ja olen miettinyt mitä niiden tilalle laittaisin. Nyt, kun soraa oli pihassa kasoittain, kärräsin sitä muutaman kuorman havupenkkiin ja tein pienen, japanilaistyylisen kivipuutarhan.

Tässä suttuinen kuva siitä, millainen havupenkki joskus oli. Etualan katajat kuolivat yhden talven aikana.

Tällainen havualue on nyt. Laitoin alueelle maisemointikangasta, soraa ja pyöreitä kiviä. Kuolleen riippahernepuun halusin säilyttää, koska se on mielestäni rosoisuudessaan kaunis. Etualalla kasvaa saksankurjenmiekkaa ja mäkimeiramia.

 Nyt vain nautin elokuun lämmöstä ja sitä onkin riittänyt. Pieni sade olisi kyllä kasvien kannalta tarpeellista, koska jopa hedelmäpuut nuukahtavat kun hellepäivät seuraavat toistaan.

Lämmintä elokuun jatkoa!

tiistai 14. heinäkuuta 2015

Keskikesän rehevyyttä

Pihakeinumme päälle kurkottaa riippapihlaja, joka luo viidakkomaisen tunnelman ja keinu on kuin pieni piilopaikka.
Tässä vaiheessa kesää on ajanjakso, jolloin meidän puutarhassamme kukinta on vain muutaman kasvin varassa ja puutarhassa vallitsee vihreä vehreys. Nyt meillä kukkii mm. ensimmäiset liljat, harjaneilikat, pionit, päivänkakkarat, karpaattien kellot, viimeiset kurjenmiekat ja köynnöshortensia. Jaloruusut, pioniunikot, ritarinkannukset ja palavarakkaudet ovat juuri aloittamassa kukintaansa ennen alkusyksyn kukkapaljoutta.

Nyt on aika kitkeä rikkaruohoja, lannoittaa ja harventaa valloittajakasvien kasvustoja. Meillä ainakin harventamista riittää, sillä olen istuttanut kukkapenkit niin täyteen kasveja että vahvimmat meinaavat viedä heikommilta kaiken kasvutilan, auringonvalon ja energian. Sen lisäksi tässä vaiheessa kesää alan pikkuhiljaa kyllästyä jo varhain kesällä kukintansa aloittaneen siperianunikon keltaisiin ja oransseihin kukkiin ja siitä syystä revin niitäkin aivan surutta pois muiden kukkien joukosta. Kesän alkuvaiheessa niiden kukinta ilahduttaa vielä kun muut kukat ovat vasta kasvamassa mutta tässä vaiheessa ne ovat jo aivan liikaa ja vievät huomion kauniimmilta kukilta.
Pihakeinun takana on metsänreunaan rajoittuva, lähinnä havuista ja alppiruusuista koostuva istutusalue.

Pihakeinun vieressä on ruokailualue, jonne pääsee vehreän portin läpi.

Ruukutuspöydällä ei ole paljoa käyttöä enää keskikesällä. Vanhoihin tikkaisiin laitoin kukkalaatikot koristeeksi ja vasemmalla puolen puuladon edessä kasvaa viime vuoden toukokuussa http://hetkiariippukeinussa.blogspot.fi/2014/05/puuhastelua.html siirtämämme lumipalloheisi. Ihan yllätyin että rankasta siirto-operaatiosta huolimatta pensas alkoi kukkia jo tänä kesänä ja vaikuttaa oikein virkeältä vaikka koirat pissaavat jatkuvasti sen juurelle.

Tässä on entinen "paraati-kukkapenkkimme", jonka edestä kuljettiin sisälle. Tähän aikaan kesää harjaneilikat ja pikkusydämet ovat ainoita kukkivia kukkia ja niistäkin harjaneilikat istutin vasta viime vuonna. Syyspuolella sen sijaan kukinta tässä penkissä on kauneinta.

Parin vuoden ajan pergolassa kasvanut siperiankärhö on jo erittäin rehevä ja ihastutti alkukesällä runsaalla valkoisella kukinnallaan

Monta vuotta harmittelin, ettei kukaan koskaan nähnyt upeana kukkivia pionejani istutusalueen syrjäisen sijainnin vuoksi. Nyt pihauudistuksen myötä pionipenkistä tulikin uusi pihamme "paraati-paikka", jonka ohi kaikki meille tulevat kävelevät. Istutusalueen keskellä komeilee hääpäivälahjaksi saamani Buddha-patsas.




Varjoliljat aloittivat kukintansa tänään.
Tässä on tämän kesän uutus pihassamme - vanha amppeliteline, jonka appiukkoni on joskus vuosia sitten tehnyt omaan pihaansa ja nyt se tuli meille. Asetin telineen uuden parkkialueen viereen toivottamaan vieraat tervetulleeksi.


Köynnöshortensiamme ei ole koskaan kukkinut näin runsaasti. Jouduin pari vuotta sitten leikkaamaan sitä reilusti, koska maalasimme silloin talomme. Ilmeisesti leikkaus teki köynnökselle hyvää.