maanantai 29. heinäkuuta 2013

Pioniunikkoja


Ostan joka vuosi pari siemenpussia suoraan maahan kylvettäviä yksivuotisia kukkia. Sillä tavalla saa helposti lisää näyttävyyttä puutarhaan. Siemenet kylvän kukkapenkkien tyhjiin kohtiin, jossa ne saavat rauhassa kasvaa. Itämisvaiheessa niitä täytyy tietenkin muistaa kastella. 

Tänä vuonna siemenkokeilussa olivat  pioniunikot ja punakosmoskukat. Olen yleensä harmitellut sitä, että suorakylvönä kylvetyt kukat ehtivät kukkimisvaiheeseen vasta myöhään loppukesästä. Pioniunikot olivat tässä mielessä iloinen yllätys. Ne ovat kukkineet jo parin viikon ajan kun taas punakosmoskukkien kukinta antaa vielä odottaa itseään.


Pioniunikot ovatkin olleet erittäin positiivinen kokeilu. Kylvin siemenet talon sisäänkäynnin viereen jaloruusujen joukkoon. Itämisvaihe oli hidas ja ajattelin, ettei siemenistä tule mitään mutta kun taimet pääsivät kasvun alkuun, ne venähtivätkin nopeasti pitkiksi. 

Yksittäiset kukat kukkivat hyvin lyhyen ajan, noin parin päivän ajan mutta uusia kukkia tulee jatkuvasti lisää. Siemenpussissa ei mielestäni lukenut että kyseessä on lajitelma eri väreistä ja lajikkeista ja olin aivan yllättynyt pioniunikkojen moninaisuudesta. Värejä ja muotoja on useita. Joka päivä menen innolla katsomaan, millaisia lajikkeita on kukassa.

Siemenpussin päällä oli kuva tällaisesta pioniunikosta ja luulin, että kaikki olisivat samanlaisia. Kukka on suuri, kerrottu ja pallomainen aivan kuten pionillakin.




Tämä kaksivärinen lajike on aivan ihastuttava. Kukka ei ole pallomainen mutta kuitenkin jonkin verran kerrottu.

Joukossa on myös tällaisia yksinkertaisempia lajikkeita. Terälehtiä on vain neljä ja ne ovat sulkamaisia, repaleisen näköisiä.


Joukkoon mahtui myös tällaisia perinteistä unikkoa muistuttavia lajikkeita. Muistuttavat hieman idänunikkoa mutta ovat kooltaan pienempiä.



Olen niin ihastunut näihin kukkiin ja aion huolehtia siitä, että näitä tulee olemaan pihassani jokaisena kesänä tästä eteenpäin. Tällasta näyttävyyttä ei voisi enää tämän helpommin ja edullisemmin saavuttaa.

Aurinkoisia päiviä!

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Pieni ruokailutila

Takapihalla oleva ruokailupaikkamme  sijaitsee omenapuun katveessa. Se on koko päivän ajan varjoinen paikka, johon on mukava paeta keskipäivän paahdetta. Paikka on erittäin suojaisa ja vehreä. Ruokailualuetta kiertää istutusalueet, joista viimeisimmän osan tein tämän kesän aikana. Patioalueen ympärillä kasvaa muun muassa syreeni, ruusu, kärhöjä, japaninjaloangervoja, kotkansiipeä ja tappolehteä.




Tässä kuva uusimmasta istutusalueesta, joka on vielä epäsiistinnäköinen, koska ei ole ehtinyt vielä kunnolla kasvun alkuun. Jospa se sitten ensi kesänä olisi edustavampi. Halusin siihen rehevyyttä sekä näyttäviä lehtiä ja jaoin siihen perennan alkuja muualta puutarhasta. Alue on varjoinen  koko päivän ajan, mikä aiheuttaa hieman haasteita mutta valitsin kasveja aika rohkeasti kokeillen. Istutin penkkiin muun muassa raparperia näyttävien lehtien vuoksi. Sen lisäksi laitoin runsaasti siperiankurjenmiekkaa, jonka toivon leviävän sekä kotkansiipeä ja varjoliljoja. Näiden lisäksi varjoa uhmaten istutin pienen lipstikan taimen, ruusun sekä valkosipuleita. Hauska nähdä, kuinka kasvit viihtyvät haastavassa paikassa.


Talon maalaamisprojekti on parhaillaan käynnissä ja väri vaihtuu pikkuhiljaa musta-valkoisesta vaaleansiniseksi valkoisilla puitteilla. Pidän erittäin paljon tästä uudesta väristä, joka on mielestäni paljon edustavampi väri vanhalle rintamamiestalolle kuin edellinen.

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Pionien aikaa

 Romanttiseen puutarhaan kuuluu ehdottomasti pionit. Kukinnot ovat runsaita, näyttäviä, värit syviä ja monimuotoisia. Valitettavasti pionit kukkivat niin vähän aikaa ja  sateella kukat imevät itseensä vettä ja alkavat nuokkua ja lopulta mädäntyvät rumannäköisiksi. 

Itselläni on vain muutamia eri kiinanpionilajikkeita ja olen viime viikkoina yrittänyt nauttia niiden kukinnasta parhaani mukaan. Pionit ovat melko kestäviä leikkokukkina kunhan kerää kukat juuri aukeamisen hetkellä tai nuppuvaiheessa. Vanhat kukat pudottavat maljakossa äkkiä terälehtensä. Tällä hetkellä pionieni kukinta alkaa valitettavasti olla ohi. Pensaissa on enää yksittäisiä kukkia.

Vaaleanpunaiset kukinnot ovat kuin hattaroita, kun ne haalistuvat ikääntyessään.

 

Myös nuput ovat erittäin kauniita.




Viimeinen nuppu, jonka kuvasin pari päivää sitten.

Tänään se oli auennut.


Ihanaa heinäkuuta!