Kesä on täällä!

Maahumala on mielestäni sievä ja hyödyllinen maanpeitekasvi, vaikka jotkut pitävätkin sitä puutarhan rikkakasvina. Meidän rehevässä puutarhassa se saa kasvaa. Se on myös maukas yrtti.

Mielestäni kesä on silloin virallisesti tullut, kun pihalta alkaa saada satoa. Olin alkuviikon kuumeessa ja parantelin flunssaani juomalla runsaasti hunajalla makeutettua yrttiteetä. Yrttiteen aineet löytyivät omasta pihasta: nokkosta, voikukan kukintoja, mustaherukan lehtiä ja minttua. Sen lisäksi käytin runsaasti ravinteikkaita villivihanneksia ruuissani. Flunssa parani ennätysajassa. Astman vuoksi en yleensä parane nopeasti mutta nyt olen parin päivän kuumeilun jälkeen jälleen hyvässä vedossa. 

Tänään rikkaruohot saivat kyytiä kukkapenkeistä. Ne olivat lämpimien ilmojen ja sateiden ansiosta alkaneet rehottaa oikein kunnolla. Tein tänään myös tämän kesän ensimmäisen raparperikiisselin. Puutarha on nyt oikein hyvässä kasvussa. Omenapuut kukkivat aivan kohta ja huomasin, että toisessa  kirsikkapuussanikin on nyt ensimmäistä kertaa kukkanuppuja. Ensimmäiset tulppaanit kukkivat ja narsissit myös.

Pieniä esikkoja on siellä täällä. Kukkapenkeissä kasvaa myös hauskoja esikkohybridejä, jotka ovat risteytyneet aivan itsestään. Niiden kukat ovat pitkien varsien päässä kuten kevätesikolla mutta värit ovat epätavanomaisia ja kukinnot suurempia, joten kevätesikot ovat ilmeisesti risteytyneet vaaleanpunaisten kääpiöesikoiden kanssa. Luonto on ihanan yllätyksellinen. Nyt aionkin siirtää hienot hybridit edustavammalle kasvupaikalle.

Pienet kääpiöesikot kukkivat ruusupensaan juurella.

Risteytyneillä esikoilla on kääpiöesikon kukat pitkän varren päässä. Lehden ovat suuria ja reheviä.

Risteytyneiden esikoiden värimuunnelmia.

 
 
                         
                             Aurinkoista kesän alkua! 

Puuhastelua

Viimeiset viikot olen mönkinyt pihalla sormet mullassa vaikka minun olisi pitänyt tehdä ihan oikeita töitä. Kotona työskentelyn varjopuolia; on liian helppoa siirtää työt huomiseen ja keskittyä mieluisempiin puuhiin kuten kukkapenkkien kitkemiseen (vaikka kyseinen homma ei todellakaan ole minulle mieluista).  Aurinkokin on paistanut niin kauniisti, että olisi ollut ihan syntiä olla sisällä kauniina päivänä. Ja kun keväthommat pitää tehdä nyt kun on kevät. Kasvit tarvitsevat uutta multaa juuri tällä sekunnilla ja taimet on koulittava tai ne kuolevat ravinnon puutteeseen. Niin olen itselleni uskotellut  ja niin sitä onkin sitten menty pää kolmantena jalkana. 

Olen siistinyt vadelmapensaikkoja kädet vereslihalla, tein kuusi vuotta oman onnensa nojassa olleen kukkapenkin täysin uusiksi. Kaivoin kaikki kasvit ylös, kitkin rikkakasvit, tein reunukset ja laitoin uudet mullat ja uusia perennoja. Olen istuttanut siemeniä, kastellut taimia, koulinut ja uudelleen purkittanut. Olen kaivanut ylös betonilaattoja ja siirtänyt niitä muualle. Alapihalta yläpihalle. Polusta poluksi. Olen siirtänyt perennoja ja pensaita. Olen korottanut kukkapenkkien reunustoja. Ja tyhjentänyt kompostin. Olen haravoinut ja kitkenyt. Leikannut puita ja pensaita. Siivonnut ja sisustanut patioita, istunut auringossa kahvikupponen kourassa ja paistatellut. Olen kävellyt pitkin poikin, haaveillut ja suunnitellut. Ja tietenkin ihastellut ensimmäisiä sipulikukkia: kevättähtiä, krookuksia ja idänsinililjoja. Kevät tuo minuun aivan uudenlaista energiaa ja puhtia. Haluan puuhata omilla käsillä, suunnitella ja toteuttaa kauniita asioita. Paljon olisi tehtävää ja toteutettavaa tänä ja tulevina kesinä. 

Eilen meillä oli meneillään projekti lumipalloheisi. Talon edellinen asukas oli istuttanut lumipalloheisin pihan aurinkoisimpaan paikkaan ja sitä on vaivannut vuodesta toiseen heisinälvikkään toukat. Pensas oli suuri,ainakin kolmemetrinen  ja kukki paljon mutta minua ällötti ne lehtiä syövät toukat eikä se pensas ollut enää toukkien käsittelyn jälkeen kovinkaan kaunis näky. Siitä syystä käskin viime vuonna mieheni leikkaamaan koko pensaan maata myöden poikki.  Nyt keväällä luin jostakin (Varmaan Viherpihasta)että lumipalloheisi kerää loisia puoleensa varsinkin aurinkoisilla paikoilla joten sain idean sen siirtämisestä. Viime vuotisesta katkaisemisesta johtuen siinä on tällä hetkellä vain pieniä maan päällisiä versoja, joten sen puolesta siirtämisen olisi pitänyt olla helppo nakki..vaan ei ollut. Kaivoimme pensasta lapiolla puolen tunnin ajan. Katkoimme juuria ja kaivoimme mutta lapio ei millään mennyt tarpeeksi syvälle. 

Lopulta otimme auton apuun. Sidoimme liinan pakettiauton vetokoukkuun ja kiinnitimme toisen pään juuripaakun ympärille kuopan juurelle. Auto ruopi paikallaan  mutta lumipalloheisi ei hievahtanutkaan, lopulta katkesi vetoliina. Haimme paremman liinan ja laitoimme sen vielä kaksin kerroin ja aloitimme alusta. Jonkin aikaa kun autolla nytkytettiin, niin juurakko alkoi nousta. Mieheni nauroi, että minun pitäisi ottaa toimenpiteestä valokuva Facebookiin mutta en lähtenyt siinä rytäkässä hakemaan kameraa. Valtavan painava juuripaakku siirrettiin kottikärryillä yläpihalle metsän laidalle ja minun hommana oli kaivaa sille istutuskuoppa. Saa nähdä miten lumipalloheisi selviää. Suuri oli työ sen siirtämisestä mutta voi olla että koko pensas kuolee. Asumme harjualueella ja maaperä on pelkkää hiekkaa, varsinkin yläpihalla, jonne pensas siirrettiin. Laitoin istutuskuoppaan reilusti multaa ja vettä mutta nyt vain odotellaan. Ja jos pensas selviää, toivon etteivät heisinälvikkäät löydä sitä enää varjoiselta paikalta.

Hyötykasvit kasvavat kovaa vauhtia. Tomaatintaimissa ja talvetetuissa chileissä on jo nuppuja ja paprikassa pieniä vihreitä paprikan alkuja. Loppuviikolla aion laittaa kesäkurpitsan siemenet sisällä multaan, laitan ulos ensimmäisen kasvatuslaatikon, johon kylvän ainakin persiljaa ja pinaattia. Sen lisäksi siemenestä kasvatetut chilit ja tomaatintaimet kaipaavat suurempia ruukkuja ja viimeiset kesäkukan taimet täytyy koulia. Toivon vain lämpimämpiä kelejä. Nyt on niin koleaa.