Tervetuloa!

Olen asunut mieheni kanssa pian viisi vuotta pienessä rintamamiestalossa suuren metsän laidalla. Kun kävimme katsomassa taloa ostotarkoituksessa, olimme menetettyjä tapauksia jo pihaan ajaessamme. Meidän unelmapaikkamme!  Valkoinen rintamamiestalo suurella parvekkeella ja lasitetulla verannalla. Pihassa punainen autotallirakennus ulkosaunoineen ja erillinen pieni hirsimökki kesän yövieraita varten tai muuten vain oleskeluun.  Omenapuita oli silloin kahdeksan kappaletta ja kukkapenkkejä viitisentoista. Yksi kukkapenkki kiersi nurmialuetta arviolta 30 metrin mitalta. Erilaisia patioita ja oleskelualueita riitti joka paikassa. Pieniä piilopaikkoja siellä täällä ja erilaisia tunnelmia.  Kaikki kukki niin kauniisti monissa väreissä ja sävyissä. Tällaisen haasteen otin viitisen vuotta sitten vastaan. Nämä kuvat puutarhasta ovat ajalta, kun muutimme tänne.

Luonnollisesti puutarha on muuttunut näiden vuosien aikana ja muuttuu jatkuvasti. En ole puutarhan hoidossa turhan tarkka. Haluan, että puutarha on vehreä ja mahdollisimman helppohoitoinen. Perennat ovat tärkeimpiä kasveja, mutta kasvatan myös paljon hyötykasveja. Puutarha on paikka, jossa rentoutua. Se on tuoksujen, äänien, makujen ja ennen kaikkea visuaalisten nautintojen keidas. Rennon asenteeni vuoksi puutarha on jossain määrin villiintynyt. Annan kasvien kasvaa siellä missä tykkäävät eikä nurmikon leikkaamisella ole niin väliä. Slow gardening eli hidas puutarhanhoito on ideologiani. Kaiken ei tarvitse olla tip top eikä kaiken tarvitse olla valmista. Puutarhani on hieman rempallaan ja joka vuosi hieman erilainen kuin edellisenä. 

Puutarha ei ole työleiri vaan paikka, jossa ruumis ja mieli lepää. 
Puutarhassa on oltava aikaa vain olla. On oltava aikaa hetkiin riippukeinussa. 

Tervetuloa lukemaan blogiani!